Julkaisemani sukutaulut löytyvät täältä
Tällä sivulla on tietoja minusta, käyttämistäni lähteistä ja periaatteista. Itse sukutaulut ovat täysin luettavissa ilman niitäkin.
En ole ammattisukututkija, mutta minulla on tutkijan koulutus - ammatiltani olen professori, mutta aivan eri alueella. Mutta tutkijan koulutus vaikuttaa asenteeseeni: en kovin mielelläni usko toiveajattelua, vaan kaipaan niitä alkuperäisläheitä, jos vain suinkin mahdollista.
Sukututkimus ajatuksena oli ollut mielessäni ennen kuin sen aloitin. Vuoden 2004 lopulla käydessäni isäni jäämistöä läpi törmäsin kirjaan, jossa on kuvattu Panelian historiaa; Panelia on kylä Kiukaisissa, joka taas on nykyään osa Euraa. Sitä kirjaa selaillessani tunnistin isänäidinisänisäni (seppä Israel Pärlundin) isäni minulle lapsena kertomista tarinoista. Siinä oli sitten seurattu tätä seppäsukua 1600-luvulle asti. Mietin, että mitähän sitä itse löytäsinkään, ja innostuin penkomaan isänpuoleista sukuani.
Tuossa yhteydessä löysin verkkolähteitä, ja aloin miettiä, löytyisikö äidin puolelta mitään valmista verkossa olevaa sukututkimusta. Äidinäidilläni Hiljalla oli kaksoisveli Nikolai. Googleen nämä käksi nimeä ja sukunimeksi Varila. Heti tärppäsi, innostus nousi ja näillä lähteillä ja Hiskillä tuli tehtyä ensimmäinen kierros esivanhempia etsiessä.
Seuraava vaihe oli päästä käsiksi alkuperäislähteisiin. Istuin Pirkanmaan maakunta-arkistossa (eli Tampereen kirjastossa) kaivamassa vaimoni sukua mikrofilmeiltä. Mukana oli kamera, jolla nappasin kuvan löytyneistä tiedoista, jotta aikaa ei menisi tietojen siirtämiseen tietokoneelle. Siirrot tehtiin sitten kotona. Samalla tavalla toimin, kun työmatkojen yhteydessä kävin Satakunnan maakunta-arkistossa (eli Porin kirjastossa) sekä Turussa Varsinais-Suomen maakunta-arkistossa (joka muuten ei ole kirjastossa). Tilasinpa joitain tietoja myös Mikkelistä lainaksi; näitä luin sitten Tampereen kirjastossa.
Kaikki muuttui helpommaksi, kun Suomen sukuhistoriallinen seura alkoi kuvata kirkonkirjoja verkkoon. Suosittelen kaikille näiden käytön opettelua.
Tietoja löytyi myös kirjastoissa olevista sukukirjoista. Skotlannin sukuhaaran (Rossin klaani) tietoja löytyi yllättäen Yhdysvaltain senaatin kirjaston skannatuista kirjoista (kirjan nimi on "Rossiana"). Tähänkin kyllä on selityksenä: Yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista on Ross-sukua, ja hänen vaimonsa on yhden tarinan mukaan tehnyt ensimmäisen version Yhdysvaltain lipusta (tarina ei ole ihan aukoton, muitakin ensimmäisiä tekijöitä tunnetaan). Joka tapauksessa tämä selittää kiinnostuksen Ross-sukuun myös Atlannin toisella puolella.
Kaiken penkomisen yhteydessä kiinnostuin myös siitä maailmasta, jossa nämä esivanhemmat elivät. Niitä taustajuttuja voisi ehkä joskus kerätä tännekin, mutta tässä vaiheessa en millään ehdi. Mutta vinkkinä muille tutkijoille: laittakaa ylös kaikki tiedot, mitä löydätte (ja muistakaa lähteet!). Tarina on elävämpi, kun tiedetään muutakin kuin vain syntymä- ja kuolintiedot.
Penkomisen tulokset ovat sukutauluissa. Ja kuten sanottu, olen tutkinut sekä äitini että isäni sukua sekä vaimoni sukua. Niin, ja lastenlasteni esivanhempia, eli toisin sanoen miniöideni sukujuuria. Niitä en nyt ainakaan toistaiseksi julkaise, ovat niin alkutekijöissään. Lisäksi olen tutkinut lankoni Pekka Taipalisen sukua; siellä merkinnät ovat vähän niukemipia kuin muissa haaroissa.
Tässä esitetyt tulokset on kerätty osittain suoraan kirkonkirjoista, osittain verkosta löytyvästä julkiseksi laitetusta materiaalista.
Verkosta otetussa materiaalissa on harvoin perheen kaikkia lapsia, sen sijaan kirkonkirjoista olen aina noukkinut kaikki eli koko perheen kerralla. Samoin Hiskistä olen koettanut aina löytää kaikki saman perheen lapset. Ei se silti takaa sitä, että kaikki varmasti olisivat mukana, ja varsinkin Hiskin kanssa voi tulla vähän ylimääräisiäkin mukaan. Näin löydetyt tiedot on sitten myöhemmin tarkistettu kirkonkirjoista. Tämän näkee lähdemerkinnöistä.
Lähdetiedoista suurin osa on kotoisin SSHY:n arkistosta osoitteessa http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm. Se on ollut pääasiallisin alkuperäislähde.
Apuna ovat lisäksi ollut eri alueiden ja sukujen sukusivustot. Aiemmin tärkeä oli yahoo-lista, sittenmin mukaan tulivat facebook-sivut ja myös geni.com. Verkkosivuista pitää varoittaa: niillä on virheellistä tietoa, jota on vaikea korjata, koska sama virheellinen tieto on voinut levitä muillekin vastaaville sivustoille (esim. MyHeritage, jolla on sama omistaja kuin geni.com:lla). Lähdetiedot ovat näissä usein olemattomia tai viittaavat toisiin verkkosivustoihin, joissa niistäkään ei aina löydy viitettä alkuperäislähteisiin. Ne ovat kuitenkin hyviä paikkoja saada vinkkejä, mitä kannattaa kaivaa tarkemmin.
Vinkkinä uusille sukututkijoille: merkitkää lähteet alusta alkaen aina talteen, vaikka tekisittekin vain itsellenne. Ristiriitaista tietoa on mahdoton arvioida, jos tiedon lähdettä ei ole tallella. Lisäksi minulle kävi niin, että kaikkia lähteitä en enää löytänyt myöhemmin.
Geneettisiä testejä olen tehnyt Y-DNA:n ja niin sanotun serkkutestin (Family Finder). Ne eivät tuottaneet suuria yllätyksiä, mutta yllätyksiä kuitenkin. Äitini puolelta yksi sukuhaara menee Skotlantiin 1600-luvun alkupuolella. Yllätys on se, että perimästäni noin 18 prosenttia osoittaa brittien saarille. Jostakin suuntaa pitää siis tulla vahvistusta brittijuurille, mutta se reitti ei ole vielä löytynyt.
Yllä mainittu yhteys Skotlantiin ei näy julkaistuissa tauluissa, koska äitini puolen sukua on siellä vain rajoitettu sukupolvimäärä. Syy on se, että en ole ehtinyt tarkistaa tietoja alkuperäislähteistä tuon pitemmälle. Skotlannista tullut esi-isä oli William Ross, joka löytyy kyllä useasta muusta julkaistusta lähteestä.
Erityisesti Martti Strangin julkaisuista on ollut paljon hyötyä varsinkin alkuvaiheessa Alajärven suuntaa tonkiessani. Hänen lisäkseen apuna ovat olleet mm. Heikki Koskelan, Lauri Kiviniemen ja Jorma Höykinpuron verkossa julkaistut tutkimukset. Erityisesti henkilökuvaukset ovat enimmäkseen Martti Strangin käsialaa; osa on kotoisin mm. Helsingin yliopiston ylioppilasluettelosta.
Nimeämiskäytännöstä sen verran, että jos olen olennaiset tiedot itse löytänyt Hiskistä tai paremmista lähteistä, etunimet ovat lähteen esittämässä muodossa, eli yleensä ruotsiksi. Ruotsinkielisissä nimissä oikeinkirjoitus vaihtelee, mutta niin se vaihtelee itse lähteissäkin. Monesti olen hieman säännönmukaistanut nimiä, esimerkiksi käytän muotoa Matts, vaikka kirjoitusasu olisikin ollut Matz, isännimen kirjoitan muotoon -son tai -dotter, vaikka tiettyjen nimien kanssa on käytössä muitakin genetiivejä (Jakobsson -> Jacobi). Pidän kirkonkirjojen nimiä sikäli parempana kuin suomennettuja, että jälkimmäisiä ei kuitenkaan tiedä varmaksi, ja lähteistä on helpompi löytää alkuperäisellä nimellä. Sukunimissä olen koettanut käyttää muualla jo suomennettuja nimiä. Jos etunimet ovat suomenkielisiä, se tarkoittaa (siis ajalta ennen kirkonkirjojen vaihtumista suomenkielisiksi), että tieto on noukittu jonkun muun tekemästä tutkimuksesta.
Tapahtumapaikaksi on pyritty merkitsemään se paikka, mistä tieto löytyy. Esimerkki: Vanhimmat tiedot Kiukaisten alueelta on Euran kirjoissa. Niinpä merkitsen syntymäpaikaksi Euran, jotta lähdeviite "rippikirjat" viittaisi oikeaan paikkaan. Kun Kiukainen sitten sai omat kirjansa, merkitsen ne tietysti Kiukaisten mukaan. Vastaava tulee vastaan myös Lappajärven ja Vimpelin kesken, koska vanhimmat Vimpelin (ja Alajärven ja Evijärven) tiedot ovat Lappajärven kirjoissa. Nakkilakin löytyy Ulvilasta jne.
Toivottavasti näistä omista tutkimuksistani on yhtä paljon hyötyä jollekulle kuin mitä minulle on ollut verkosta löytämistäni tiedoista. Jos löydät virheitä tai puutteita, lähettele viestiä. Osoite on hammutti miau gmail.fi, jossa miau on tietenkin @-merkki.
Hannu-Matti Järvinen